Ravitsemushoito

Ravitsemustilaa voidaan arvioida mm seuraavilla menetelmillä

-ruoankäyttökysely 24 tunnin ajalta

-ruokapäiväkirja

-ravitsemusanamneesi

-ravinnonsaannin seuranta osastolla

-Bioimpedanssi, Antropometria, BMI – kehonkoostumus mittareita

-laboratoriotutkimukset (puutostilat tms)

-mitataan kehon toimintakykyä, esim lihasvoima, puristusvoima, kävelytesti jne

-lapsilla kasvukäyrät

-NRS-2002 liite 1 (vajaaravitsemusriskin kartoituslomakkeita kaikki nämä kolme liitettä)

-MUST-menetelmä liite 2

-MNA-menetelmä yli 65-vuotiaille liite 3

-painon seuranta

Tehostetun ravitsemushoidon tavoitteena on riittävän energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden saanti vajaaravituilla tai siinä riskissä olevilla, jota toteutetaan yksilöllisesti. Tehostetussa ravitsemushoidossa käytetään tavanomaista ruokaa, potilaan toiveruokaa, täydennyssravintovalmisteita, letkuravitsemusta ja suonensisäistä ravitsemusta (tarvittaessa samanaikaisesti). Ensisijaisesti käytetään kuitenkin ihmisen luontaista tapaa ravita itseään, eli syömällä. Vajaaravitun tulisi syödä säännöllisesti ja usein 2-3 tunnin välein joko ateria tai välipala. Ilta- ja aamupalan väli saisi olla korkeintaan vain 10-11tuntia. Ihmisen, jolla on hankaluuksia syödä suuria määriä, usein voidaan tehostaa ruokaa rikastamalla, esim. RE (runsasenerginen) lisäämällä ruokaan energiaa tai lisäämällä ruokaan proteiinilisää. Esimerkiksi aamupuuroon voi lisätä proteiinia enemmän keittämällä sen maitoon ja runsasenergisempää laittamalla siihen vaikka voita. Se ehkä maistuukin vaikka huonosti syövälle vanhukselle paremmin.

Hoitohenkilökunnan rooli ravitsemushoidossa

-vajaaravitsemuksen riskin seulonta

-ravinnon tarpeen arviointi ja yksilöllisen ruokatilauksen tekeminen

-ruoanjakelu ja tarjoilu yhteistyössä sairaala- tai laitoshuoltajien kanssa

-potilaan avustaminen tarvittaessa ruokailussa (kannustaminen)

-ravinnonsaannin ja painon seuranta

-palautteen pyytäminen potilaalta

-ravitsemusohjaukseen osallistuminen

-tiedonsiirto jatkohoitopaikkaan

Jos toteutuvista ateria-ajoista puhutaan kokemuksistani työpaikoilla, mielestäni ne toteutuvat asianmukaisesti. Niissä työpaikoissa, joissa minä olen ollut niin ainakin on aina mahdollistettu säännölliset ateria-ajat ja ruokaa on ollut tarjolla niihin aikoihin. Se on eri asia, ovatko asukkaat tarttuneet tähän, mutta ateriarytmi ja -ajat ainakin ovat olleet kohdallaan.

Hyvää ravitsemusohjausta on

-asiakkaan tarpeiden, toiveiden, ruokatottumuksien ja elämäntilanteen huomioon ottaminen

-sairauden ravitsemushoito ja sairauden huomioiminen syömisessä

-huomoida asiakkaan muutosvalmius

-motivoida ja kannustaa asiakasta ja antaa positiviista palautetta

-motivoituminen ja käyttäytymismuutokset vievät aikaa, joka edellyttää useita ohjauskertoja

-osaa tukea asiakasta ja hänen kykyään ottaa vastuuta terveydestään ja sairauden hoidosta

-ohjauksessa tärkeää yksilöllisyys

-antaa asiakkaan antaa oma arvio ja ymmärrys ensin ruokavaliostaan, mikä on hyvää ja mikä huonoa

-hyvän huomaaminen motivoi, eli ensin käsitellään ja huomioidaan hyvät asiat jonka jälkeen vasta käsitellään ja tarkastellaan muutosta kaipaavia asioita

-annetaan myönteistä palautetta

-voimavarakeskeinen työote, keskitytään asiakkaan voimavaroihin

-tehdään yhdessä asiakkaan kanssa, neuvotellaan tavoitteet jne jotta asiakkaalle tulee tunne että on saanut itse osallistua ja määritellä omat tavoitteensa ja että hän on tullut kuulluksi

-varataan riittävästi aikaa ohjaukseen

-ryhmäohjaus, vertaistuki

-ohjaus on hyvä olla havainnollista, käytännönläheistä joka etenee keskustellen, kysellen ja kuunnellen toista. Tieto ja perustelu tärkeää

-ohjaajalla tietoa eri sairauksista ja niiden hoidosta ruokavaliolla

-osaa perustella, motivoida, kannustaa sekä omaa hyvät vuorovaikutustaidot

-tietää ja hyödyntää arviointimenetelmiä ja on perehtynyt ravitsemushoitoon

-rakentaa ohjauksen asiakkaan tarpeiden, toiveiden jne pohjalle

Ravitsemushoidon seuraaminen ja kirjaaminen, johon olen itse osallistunut

-olen kysynyt asukkaan toiveita siitä mitä haluaisi syödä, kuinka paljon, onko riittävästi jne mutta kuitenkin arvioinut sen tarvetta kannattaako antaa lisää ruokaa tai olenko arvioinut sen niin että pyrin kannustamaan häntä syömään lisää

-olen osallistunut tehostetun ruokavalion toteutukseen, lisännyt esim energiaa ja proteiinia asukkaan ruokavalioon

-olen kannustanut ja motivoinut asukkaita syömään/ juomaan ja siinä joskus onnistunutkin hyvin!

-olen osallistunut asukkaiden painon punnitsemiseen säännöllisesti

-olen kirjannut asukkaiden ruokavalioon liittyviä asioita heidän tietoihinsa. Esimerkiksi työpäivän päätteeksi kirjannut, jos jokin ruokailuun liittyvä asia on ollut sinä päivänä erityinen tms joka on relevanttia asiakkaan kannalta ja joka on hyvä muiden hoitajien tietää.

-seurannut silmämääräisesti asukkaiden ruokailua (lähinnä niin että kuinka paljon on syönyt, maittaako ruoka jne ja raportoinut siitä tarvittaessa eteenpäin)

-olen ollut seuraamassa kun otetaan verikoe labratutkimuksia varten

En oikein osaa sanoa ovatko nämä asiat kohentaneet ravitsemustilaa sillä on tullut oltua aina niin lyhyen ajan harjottelussa tai töissä ettei ole ennättänyt huomata sellaisia asioita.

 Lähde