Kolme eri tarinaa kolmesta eri sairaudesta

Matti on parikymppinen terve nuori sinkkumies joka asustelee omassa vuokrayksiössään. Hän työskentelee rakennusalalla joka on erittäin fyysinen työympäristö. Matti tapaa paljon ystäviään ja käyvät yhdessä paljon mm. elokuvissa, syömässä ja viihteellä. Hänellä on vain yksi vaiva.

Matilla on ärtyneen suolen oireyhtymä. Toisella nimilyhenteellä tunnettu IBS on suolen toiminnallinen vatsavaiva, jonka takia Matilla on päivittäin vatsan turvotusta, ilmavaivoja ja vatsakipuja. Aika usein hänellä esiintyy myös ripulia.

Ruoka-aineet, jotka aiheuttavat Matille vatsakipuja, turvotusta ja ilmavaivoja ovat mm. pavut, sipuli, valkosipuli, kaali, omena, ksylitoli, päärynä, luumu, persikka ja ennenkaikkea vehnätuotteet. Ripulia Matille ilmaantuu, jos hän on syönyt jotain todella mausteista tai tulista ruokaa.

Matille tehtiin lääkärissä diagnoosi jonka jälkeen hän haki ravitsemusneuvoa ravitsemusterapeutilta. Matille on hyvinkin helppoa muuten noudattaa ruokavalio-ohjeita, mutta on joskus ongelmallista kun haluaisi syödä ja syökin usein tulista ja mausteista ruokaa oireista huolimatta. Matti kun rakastaa mausteita ja niiden käyttämistä ruoanlaitossa, se vie päivän ateriasta aina iloa ja ruoan nautintoa pois jos joutuu jättämään tulisuuden ja mausteet pois. Samoin hän kokee sipulin, valkosipulin ja omenan kanssa.Ruisleipä on myös Matille oireita aiheuttava ruoka-aine, muttei halua sitä vaihtaa pois. Vaihtoehtoisena vehnälle ja rukiille on kaura, tattari, hirssi, maissi ja speltti.

Matti on tehnyt kokeiluja, ja todennut että pieni määrä päivittäin aamuisin nautittua pellavansiemenrouhetta auttaa vatsan hyvinvointiin, joten sen hän on ottanut joka päivä käytännöksi.

Ruokavalion lisäksi Matti harrastaa säännöllistä liikuntaa päivittäin edes pienen hetken, jolla on positiviinen vaikutus ärtyneen suolen oireyhtymään.

Matti nauttii kolme ateriaa ja kaksi välipalaa päivän aikana. Hän pyrkii kohtuulliseen ruokamäärään, sillä liian suuri annos kerralla aiheuttaa oireita.

Maija on 68-vuotias kolmen lapsen äiti jolle diagnosoitiin MS-tauti 32-vuotiaana. Maija pärjäsi hyvin sairautensa kanssa noudattamalla hyviä elämäntapoja, terveellistä ruokavaliota ja harrastamalla säännöllistä liikuntaa. Nämä kolme kulmakiveä ovat tärkeitä MS-tautia sairastavalle henkilölle, sillä ne suojaavat infektioilta, auttaa jaksamaan ja pitää yllä vastustuskykyä jotka puolestaan voivat ehkäistä sairauden pahenemisvaiheita.

Maija sai aikoinaan ohjeen noudattaa yleisiä ravitsemussuositusohjeita, eli mm. käyttämällä hyviä pehmeitä rasvoja, syödä runsaasti kasviksia sekä ottaa päivittäin D-vitamiinilisä, jonka on tutkimuksissa huomattu olevan hyötyä MS-taudissa.

Maija jakoi ruokailun usempaan sopivan kokoiseen ateriaan ja välipalaan ja joi riittävästi. Alkoholia Maija ei enää ole vuosikymmeniin juonut, koska lääkäri kertoi alkoholin korostavan oireita.

Muutama vuosi sitten Maija sai kuitenkin virtsatieinfektion, joka laukaisi pahenemisvaiheen jonka myötä hänen kävelykykynsä heikkeni huomattavasti. Ennen tätä jo hän joutui tekemään töitä heikentyneen liikuntakykynsä vuoksi mutta nyt hän joutui vähäksi aikaa vuoteeseen, ja sillä aikaa hänen lihaksensa heikkeni täysin. Ennen pitkää hänen yleiskuntonsa vain heikkeni ja heikkeni.

Nykypäivänä Maija asuu pitkäaikaishoitolaitoksessa jossa hänellä on hoitajat auttamassa häntä päivittäisissä askareissa, sillä Maija ei kykene itsenäisesti enää toimimaan.

Maijan nielu heikkeni niin, ettei kykene enää pureskelemaan eikä nielemään. Tämän johdosta hänellä on PEG-ruokinta. Maijalle on edelleen kova paikka, ettei voi syödä eikä maistaa enää mitään, kun kaikki ruoka laitetaan PEG-letkua pitkin elimistöön nestemäisenä. Ennen hänelle vielä pystyi antamaan esim suklaapalan suuhun sulamaan, mutta nykypäivänä siinä on liian suuri aspiraatioriski, joten hänen suutaan vain kostutetaan erilaisilla keinoilla.

Keijo on 42-vuotias eronnut sinkkumies joka asuu yksin omassa talossaan. Hän metsästää, sienestää ja marjastaa paljon ja on muutenkin aktiivinen liikkuja.

Keijo hakeutui lääkäriin kun hänellä oli jatkuvasti väsynyt ja pahoinvoiva sekä lihakset kramppasit jatkuvasti. Lääkäri totesi, että Keijon munuaisten kyky erittää haitallisia proteiinin aineenvaihduntatuloksia on heikentynyt. Lääkäri määräsi Keijolle siis proteiinirajoitteisen ruokavalion, sekä nesteiden, natriumin, fosfaattien ja kaliumin saantia ruoasta rajoitettiin.

Lääkäri siis diagnosoi Keijolle munuaisten vajaatoiminnan.

Keijo keskusteli yhdessä lääkärin ja ravitsemusterapeutin kanssa uudesta ruokavaliosta ja sen tavoitteista. Ruokavalion tavoitteena on hidastaa sairauden etenemistä, helpottaa Keijon oireita, rajoittaa niiden ravintoaineiden saantia, joiden erittyminen on heikentynyt, pitää yllä mahdollisimman hyvää ravitsemustilaa sekä korvata heikentyneestä munuaisten toiminnasta aiheutuvat ravintoaineiden menetykset.

Keijolle määrättiin päivittäiseksi proteiinimääräksi 50g. Keijolla on nyt haasteena saada proteiinirajoitteisesta ruokavaliosta maukas, vaihteleva ja ruokahalua herättävä. Ruoasta täytyisi saada tarvittavat ravintoaineet sekä riittävä määrä energiaa rasittamatta munuaisia. Proteiini on suositeltu saatavaksi eläinkunnan tuotteista eli lihasta, kalasta, kananmuna jne. Maitotuotteita on rajoitettava koska siinä on fosforia.

Keijolle ruokavalio-ohjeita:

-energian saannin perustana ovat leipä, peruna, riisi, pasta ja muut viljatuotteet

-makeat välipalat ovat suositeltavia, jos energiaa on muuten vaikea saada tarpeeksi

-ruoka-annoksiin voi lisätä kasvimargariineja tai öljyjä

-energiapitoisia juomia voi myös nauttia

-kasvikset ovat mainio väriä ja maittavuutta tuovia aineksia. Keijo voi syödä kasviksia, sillä hänellä ei ole kaliumrajoitusta

-Keijon on rajoitettava suolan käyttöä ja etsiä uusia tapoja maustaa ruokaa, kuten mausteet ja yrtit.

Ravitsemustilan ja ruokatottumuksien havainnointia

Asiakas ruokailee pitkäaikaishoivakodissaan terveyskeskuksen keittiön järjestämillä aterioilla, johon kuuluu aamupala, lounas ja päivällinen. Hoivakoti puolestaan huolehtii päiväkahvista ja iltapalasta.

Asiakkaani ateriarytmi on säännöllinen, hänelle ruoka maittaa ja syö aina silloin kun ruokaa on tarjolla ja on oikeastaan kaikkiruokainen.

Asiakas käyttää tavallista kasvimargariinia leivän päällä. Ruokaa hän ei enää kykene valmistamaan itse, joten ruoanvalmistuksessa terveyskeskus todennäköisesti käyttää ravitsemussuositusten mukaista niinsanottua hyvää rasvaa, jota asiakas syö.

Kahvissa asiakkaani käyttää sokeria ja syö joskus makeisia, muttei muuten mielestäni hänen sokerin käyttönsä ole runsasta. Jälkiruoissa voi toki olla myös jonkin verran sokeria, mutta painoindeksin mukaan hän on normaalipainoinen, eikä tällöin ole virheravitsemuksen riskiä havaittavissa ainakaan vielä, joten kahvin sokeri ja makeiset eivät mielestäni ole suuri asia enää tässä vaiheessa elämän polkua.

Kuitua hän saa tavallisesta ruoasta kuten hedelmistä, marjoista, leivästä, puurosta jne. Pyytää tavallisimmin vaaleaa leipää jossa kuitua on vähemmän kuin esimerkiksi ruisleivässä, mutta syö myös ruisleipääkin.

Hän ei lisää suolaa ruokaan, jolloin suolan määrä tulee ateriapalvelun tekemästä ruoasta ja muista perustuotteista missä on suolaa (kuten leipä).

Asiakkaallani on paksusuoliavanteen ruokavalio, jossa hänellä on huomattu aiheuttavan paljon ilmaa esim kotikalja, kaalit, pavut, sipuli, paprika jne joita olisi hyvä välttää. Muuten hän noudattaa hyvin ruokavaliotaan, mutta kotikaljaa hän juo edelleen paljon päivässä oikeastaan joka aterialla, joka taas muodostaa hänellä todella paljon suolikaasuja ja pussia saa tyhjentää kaasusta usein.

Mielestäni asiakkaani ruokahalu on hyvä ja ruokatottumuksetkin suhteellisen terveelliset ja hyvällä mallilla. Mitä nyt kotikaljaa hänellä tulee juotua joka muodostaa paljon suolikaasuja ja syö vaaleaa leipää makkaralla, mutta mielestäni kokonaisuutta ajatellen ne ovat pieniä asioita siinä vaiheessa elämää, jossa on hän jo on.

Ravitsemushoito

Ravitsemustilaa voidaan arvioida mm seuraavilla menetelmillä

-ruoankäyttökysely 24 tunnin ajalta

-ruokapäiväkirja

-ravitsemusanamneesi

-ravinnonsaannin seuranta osastolla

-Bioimpedanssi, Antropometria, BMI – kehonkoostumus mittareita

-laboratoriotutkimukset (puutostilat tms)

-mitataan kehon toimintakykyä, esim lihasvoima, puristusvoima, kävelytesti jne

-lapsilla kasvukäyrät

-NRS-2002 liite 1 (vajaaravitsemusriskin kartoituslomakkeita kaikki nämä kolme liitettä)

-MUST-menetelmä liite 2

-MNA-menetelmä yli 65-vuotiaille liite 3

-painon seuranta

Tehostetun ravitsemushoidon tavoitteena on riittävän energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden saanti vajaaravituilla tai siinä riskissä olevilla, jota toteutetaan yksilöllisesti. Tehostetussa ravitsemushoidossa käytetään tavanomaista ruokaa, potilaan toiveruokaa, täydennyssravintovalmisteita, letkuravitsemusta ja suonensisäistä ravitsemusta (tarvittaessa samanaikaisesti). Ensisijaisesti käytetään kuitenkin ihmisen luontaista tapaa ravita itseään, eli syömällä. Vajaaravitun tulisi syödä säännöllisesti ja usein 2-3 tunnin välein joko ateria tai välipala. Ilta- ja aamupalan väli saisi olla korkeintaan vain 10-11tuntia. Ihmisen, jolla on hankaluuksia syödä suuria määriä, usein voidaan tehostaa ruokaa rikastamalla, esim. RE (runsasenerginen) lisäämällä ruokaan energiaa tai lisäämällä ruokaan proteiinilisää. Esimerkiksi aamupuuroon voi lisätä proteiinia enemmän keittämällä sen maitoon ja runsasenergisempää laittamalla siihen vaikka voita. Se ehkä maistuukin vaikka huonosti syövälle vanhukselle paremmin.

Hoitohenkilökunnan rooli ravitsemushoidossa

-vajaaravitsemuksen riskin seulonta

-ravinnon tarpeen arviointi ja yksilöllisen ruokatilauksen tekeminen

-ruoanjakelu ja tarjoilu yhteistyössä sairaala- tai laitoshuoltajien kanssa

-potilaan avustaminen tarvittaessa ruokailussa (kannustaminen)

-ravinnonsaannin ja painon seuranta

-palautteen pyytäminen potilaalta

-ravitsemusohjaukseen osallistuminen

-tiedonsiirto jatkohoitopaikkaan

Jos toteutuvista ateria-ajoista puhutaan kokemuksistani työpaikoilla, mielestäni ne toteutuvat asianmukaisesti. Niissä työpaikoissa, joissa minä olen ollut niin ainakin on aina mahdollistettu säännölliset ateria-ajat ja ruokaa on ollut tarjolla niihin aikoihin. Se on eri asia, ovatko asukkaat tarttuneet tähän, mutta ateriarytmi ja -ajat ainakin ovat olleet kohdallaan.

Hyvää ravitsemusohjausta on

-asiakkaan tarpeiden, toiveiden, ruokatottumuksien ja elämäntilanteen huomioon ottaminen

-sairauden ravitsemushoito ja sairauden huomioiminen syömisessä

-huomoida asiakkaan muutosvalmius

-motivoida ja kannustaa asiakasta ja antaa positiviista palautetta

-motivoituminen ja käyttäytymismuutokset vievät aikaa, joka edellyttää useita ohjauskertoja

-osaa tukea asiakasta ja hänen kykyään ottaa vastuuta terveydestään ja sairauden hoidosta

-ohjauksessa tärkeää yksilöllisyys

-antaa asiakkaan antaa oma arvio ja ymmärrys ensin ruokavaliostaan, mikä on hyvää ja mikä huonoa

-hyvän huomaaminen motivoi, eli ensin käsitellään ja huomioidaan hyvät asiat jonka jälkeen vasta käsitellään ja tarkastellaan muutosta kaipaavia asioita

-annetaan myönteistä palautetta

-voimavarakeskeinen työote, keskitytään asiakkaan voimavaroihin

-tehdään yhdessä asiakkaan kanssa, neuvotellaan tavoitteet jne jotta asiakkaalle tulee tunne että on saanut itse osallistua ja määritellä omat tavoitteensa ja että hän on tullut kuulluksi

-varataan riittävästi aikaa ohjaukseen

-ryhmäohjaus, vertaistuki

-ohjaus on hyvä olla havainnollista, käytännönläheistä joka etenee keskustellen, kysellen ja kuunnellen toista. Tieto ja perustelu tärkeää

-ohjaajalla tietoa eri sairauksista ja niiden hoidosta ruokavaliolla

-osaa perustella, motivoida, kannustaa sekä omaa hyvät vuorovaikutustaidot

-tietää ja hyödyntää arviointimenetelmiä ja on perehtynyt ravitsemushoitoon

-rakentaa ohjauksen asiakkaan tarpeiden, toiveiden jne pohjalle

Ravitsemushoidon seuraaminen ja kirjaaminen, johon olen itse osallistunut

-olen kysynyt asukkaan toiveita siitä mitä haluaisi syödä, kuinka paljon, onko riittävästi jne mutta kuitenkin arvioinut sen tarvetta kannattaako antaa lisää ruokaa tai olenko arvioinut sen niin että pyrin kannustamaan häntä syömään lisää

-olen osallistunut tehostetun ruokavalion toteutukseen, lisännyt esim energiaa ja proteiinia asukkaan ruokavalioon

-olen kannustanut ja motivoinut asukkaita syömään/ juomaan ja siinä joskus onnistunutkin hyvin!

-olen osallistunut asukkaiden painon punnitsemiseen säännöllisesti

-olen kirjannut asukkaiden ruokavalioon liittyviä asioita heidän tietoihinsa. Esimerkiksi työpäivän päätteeksi kirjannut, jos jokin ruokailuun liittyvä asia on ollut sinä päivänä erityinen tms joka on relevanttia asiakkaan kannalta ja joka on hyvä muiden hoitajien tietää.

-seurannut silmämääräisesti asukkaiden ruokailua (lähinnä niin että kuinka paljon on syönyt, maittaako ruoka jne ja raportoinut siitä tarvittaessa eteenpäin)

-olen ollut seuraamassa kun otetaan verikoe labratutkimuksia varten

En oikein osaa sanoa ovatko nämä asiat kohentaneet ravitsemustilaa sillä on tullut oltua aina niin lyhyen ajan harjottelussa tai töissä ettei ole ennättänyt huomata sellaisia asioita.

 Lähde